Treeniviikko 17

Mitäs sitä tulikaan tehtyä?

Ma kevyt 7km (koirajuoksu) + kotijumppa

Ti kevyt 7km
    Agility (yhden koiran treeni)

Ke verr+3*1km kovaa+verr. Yht.12km

To ap. Agility (3 koiraa)
     Ip. Kevyt 10,6 km /5:35 km-vauhti

Pe Agility (1 koira) + kevyt 3km

La Kisa 10k + verkat, yht. 13km

Su kevyt 20,2km / 5:45

Yht= 72,8km

Ei mitään hajua, onko tuo km-määrä paljon vai vähän vai siltä väliltä, mutta tällä viikolla näyttäisi tulevan pikkuisen enemmän.. ;)

Pirteää viikkoa! :)

Averian kymppi

Näillä meinasin lähteä, mutta onneksi vaihdoin lyhythihaiseen just ennen lähtöä. :)

Kyllähän se aika sitten parani.. Hieman! :D Eli kymppi Averian ympäri taittui aikaan 41:47, keskivauhdilla 4:12min/km. Juoksin yksin koko lenkin, eli siihen nähden ihan hyvä suoritus. Maalissa tuntui, että varaa olisi ollut parempaankin. Ja siis, reitti ei ole ihan helpoimmasta päästä. Toki ylämäen jälkeen tulee aina alamäki, mutta kuitenkin.

Ekat 5km oli jopa helppoa. Piti jopa himmailla ajoittain. 5-7km:ssa tuli jonkinlainen vaikea vaihe ja vauhti putosi 4:30 paikkeille, mutta metsätieosuuden jälkeen meno taas parani. Mutta ehkä sellainen vähän "sippaamista varova" kova treenilenkki siitä tuli. Jalat menisi, mutta pää ei vielä kestä. Sisäinen marisija väittää, että et sää jaksa. Mutta kyllä mä sen vielä taltutan. Vaan olipa hieno tunne tuon ekan vitosen aikana, kun tuntui, että itse hallitsee juoksua, eikä se ole vaan sellaista eloonjäämistaistelua mitä se on aikaisemmin kisoissa ollut. Mahtava fiilis! Siksi juoksen! :)

Niin joo, ja naisten sarjan voitto. Kovin montaa naista ei ollut kyllä viivalle uskaltautunut.

Kerttu ojentaa maalissa äidille kukan. <3

(Iki)Vanhat piikkarit putosivat syliin kaappeja siivotessa. Joku merkki? Kesäkuun lopussa olisi kuulemma vetskujen sm-ratajuoksut.. ;)

Eteenpäin

Kaverit tahtoisi mukaan, mutta aina ei pääse! :)

Tiistaina kävin mahdollisen tulevan juoksuvalkun kanssa lenkillä. Katsottiin vähän juoksutekniikkaa ja mietittiin, millaisen ohjelman mukaan voisin treenata. Ajatukset osui meillä hyvin yksiin treenin suhteen, ja mikä tärkeintä, hän uskoo minuun! Oikeasti, miten suuri boosti tulikin itseluottamukseen, kun joku uskoo vilpittömästi, että voisin vielä kehittyä juoksijana. Ja siis niinkuin PALJON. Eli ohjelmat testiin ja katsotaan, mitä tästä tulee. Olen aika innoissani. :) Mietintään tuli myös monta uutta juoksutapahtumaa, esimerkiksi vetskujen sm-maastot Imatralla. Kehtaisikohan?

Niin ja se juoksutekniikka ei ollutkaan niin huono, kun oletin. Itseasiassa siihen ei nyt lähdetään mitään muutoksia tekemään, vaan loikka ja kimmoisuustreenillä pyritään sitä luontaisesti parantamaan.

Eilen kävin tekemässä valmistavan treenin Averian kymppiä (lauantaina) varten, ja hyvä fiilis siivitti mut aika hyvään vauhtiin. 3*1km n.4min palautuksella 3:37, 3:34, 3:35. Ok, maasto oli helppo ja myötätuultakin saattoi olla, mutta hyvin se rullasi. Kiva lähteä kympille, kunhan saisi nyt sen alun pidettyä järkevänä. Edellinen aikani on vuodelta 2013 46:50, sitä lähdetään parantamaan.

Tahmeat tassut

Tänään oli ohjelmassa Fitfarmin Run-valmennuksen tasotesti, eli verkan jälkeen 20 min "kisavauhtia" aka täysiä. Olin miettinyt,  että 5km voisi olla realistinen tavoite, vaikka kovin pitkää tasaista pätkää on tästä meidän läheltä vaikea löytää. Eli muutama mäki tulisi hieman vauhtia verottamaan.
Verkassa juoksu kulki helposti, mutta vauhdikkaammassa juoksussa sai pinnistellä vauhtia ylläpitääkseen. Ekan kerran tänä keväänä tämmöinen tahmeampi fiilis ja heti tietysti sisäinen puhekin muuttui negatiiviseksi ja itseä ruoskivaksi. Tätä täytyy harjoitella. Miten kääntää tuo negatiivinen sisäinen puhe positiiviseksi, kannustavaksi? Nyt murehdin juostessani vain raskaita jalkoja ja kireitä takareisiä.
Tästä huolimatta onnistuin tekemään nousujohteisen suorituksen ja lopussa puristamaan km-vauhdin alle 4 min/km. Tulokseksi tuli 4,86km, eli ei se siitä tavoitteesta niin pahasti jäänyt.
Juoksu vaan on tuntunut läpi kevään niin hyvältä, että ilmeisesti tämä tahmeus oli flowhun tottuneelle mielelle liikaa. :)  Ihan kuin treenit nyt voisivat jatkuvasti olla pelkkää ruusuilla tanssimista, pitäisi kai mun sentään se tietää. :D Kaipa sitä vaan on niin innoissaan tästä "uudesta elämästä", että meinaa unohtaa perusasiat.
Viikonloppuna olisi tarkoitus "palautella" jalkoja agilitykisoissa, jospa se keveys sieltä taas ensi viikolla löytyisi.

Miten tässä taas näin kävi?

..Urheilu taisi viedä taas mennessään. Juoksu. Mikä ihana tekosyy.

Poitsun syntymän jälkeen oli jotenkin työlästä aloittaa treenit. Päädyin käymään tiuhaan salilla ja haaveilin isoista lihaksista ja timmistä kropasta. Talvi lähestyi, voisihan sitä hiihtoa kokeilla. Varsinainen talvi jäi kuitenkin tyngäksi ja 1,5 kilometrin ladun kiertäminen ei kovin usein motivoinut. Takaisin salille. Siellä tuloksia tuli, mutta enhän minä voi mitään tosissani tehdä ilman kilpailua. Ja siinä lajissa en voi kisata, se on selvä. Kevättalvella aloittelin varovasti juoksua. Eräänä aurinkoisena päivänä lähdin juoksuvaunujen kanssa lenkille ja epähuomiossa juoksin 16 kilometrin lenkin. Se oli siistiä, minä jaksoin, tätä lisää! Siitä se ajatus sitten lähti. Vauhti parani lenkki lenkiltä, samoin fiilis. Hölkkä muuttui juoksuksi, mitä ihmettä? Enhän mä ole oikein koskaan ollut mikään juoksija.

Viime sunnuntaina osallistuin ekaan juoksutapahtumaan sitten HCR:n 2013. 7km Nummelanharjun hölkkä. Lähdin tietysti liian kovaa, koska juoksu tuntui -tietenkin- niin helpolta. Kohta ei tuntunut, mutta sinnittelin maaliin ajassa 26:57 (matka oli siis virallisesti 6,56km) . Olin ensimmäinen nainen maalissa, aika huippua. Kroppa ei tosiaan vielä noita liian kovia alkuja siedä, mutta silti olen tyytyväinen. Juoksu tuntui 5km kauhealta, mutta aika oli suunnilleen se, mihin ajattelin tässä kohtaa ja noilla muutamalla tehotreenillä pystyväni.

Ennen (vähänkö muuten jännitti)

Jälkeen!

Kevään tavoite, HCR tulee pian, mutta kyllä minä yritän sen 1.30 alittaa. Sen jälkeen mietitään sitten lisää tavoitteita.

Täällä blogissa voi siis seurata reilun 3-kymppisen kilpakuntoilijan  ja 2 pienen lapsen äidin treenejä ja juoksukisoja/tapahtumia. Tuo blogin nimi viittaa suosikkisanontaani; kun lähden viivalle, lähden ennakkoluulottomasti "takki ja tukka auki", sillä asenteella, että kaikki on mahdollista.

Tervetuloa mukaan!