tiistai 16. kesäkuuta 2015

Ristus mikä reissu!

Ei se nyt sitten mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Pikkuisen liian takki auki tuli lähdettyä ja se kostautui.
Lauantaina oli kesän toistaiseksi lämpimin päivä, reilusti yli 20 astetta ja hyvin paahtoi. Olen tehnyt lähes kaikki lenkit aamuisin, alle +10 asteessa, joten kroppa ei ollut millään lailla tottunut tuommoiseen lämpötilaan. Yleensä kyllä kestän äärilämpötiloja hyvin, enkä siten osannut arvioida lämpötilan vaikutusta.
Lähtö oli klo 16, päivällä sain ajan kulumaan lasten kanssa ja agilityn sm-kisoja nettistreamista seuraten. Lapset menivät jo etukäteen mummilaan, joten ehdin lenkittää koirat hyvin ja ottaa jokaisen kanssa pihalla pienen agilitytreenin - tämänkin olisi jälkeenpäin ajateltuna voinut jättää väliin.. ;)

Söin n. 4h ennen starttia ja ehkä olisi voinut syödä hieman aikaisemminkin. Mitään tankkausta en tehnyt edellisenä päivänä, ihan normaalit syömiset. Ehkä urheilujuomaa olisi voinut kyllä edellisenä päivänä nauttia.

No, fiilis ennen lähtöä oli hyvä. Jalat tuntuivat olevan iskussa, mieli hyvä ja odottava. Pääsin aika eteen lähtökarsinassa, joten ei tarvinnut edes rynniä. Juoksu lähtikin tosi helposti liikkeelle, oli vaikea saada vauhti niin, ettei se olisi alle 4min/km. Kilsan jälkeen se oli siinä 4.05-4.10 välillä, koutsi oli ohjeistanut lähtemään 4.10 vauhtia. Oisko ollut ekan juomapaikan kohdalla, reilussa 4km, kun otin muutaman hitaamman askeleen juodessani, ja sen jälkeen en saanutkaan kilsavauhdista kiinni, vaan se putosi 4.20 paikkeille. Sitten kohta lähestyi 4.30.. Nyt alkoi epätoivo hiipiä mieleen ja askel kävi yhä raskaammaksi, janotti koko ajan. Juoksu hajosi ja meni raahautumiseksi. Mäet tuntuivat loputtomilta. Reittiä oli kehuttu nopeaksi ja helpoksi, mutta ihan siltä se ei tuntunut. Päätin sinnitellä puoliväliin. Siellä tulikin hetkellinen piristyminen, kun sai kääntyä takaisin kohti Forssaa ja sain hetkeksi vauhdin sinne pikkuisen yli 4. Se ei kauaa kestänyt, ja 11-15 väli tulikin tosi hitaasti, 4.45-4.55 vauhtia. Tässä vaiheessa olin kuitenkin unohtanut keskeyttämisajatukset, koska ajattelin pääseväni maaliin itse nopeammin. Rupesin laskemaan loppuaikaani, että vaikka menisi vauhti 5min/km, aika on alle 1.40 ja se piristi hieman. Sain vauhdin lopussa nostettua 4.30-4.40 tienoille ja roikuin muutaman tytön perässä maaliin, toisen ohitinkin loppusuoralla. Loppuaika oli 1.36.07, eli sellainen 10min jäin toiveajasta. Yllätys oli suuri, kun kuulutettiin, että olin yleisen sarjan 4. ja pääsin palkinnoille.

Urakka ohi

N YL sij. 4.
Pettymys se tietysti aluksi oli, mutta sen ehti moneen kertaan pureksia matkan varrella. Ja fiilisurheilija(/kuntoilija) kun olen, niin en saanut sitä kasettia enää kasaan, vaan se loppu meni hölkkäilyksi kuitenkin. Tosin kuumuuden vaikutuksen tajusin vasta jälkeenpäin, kun lueskelin muiden tarinoita, melkein kaikilla meni hieman alakanttiin. Aluksi ajattelin, että tulos oli surkea vaan huonon kunnon takia, mutta ilmeisesti tuo lämpötila kuitenkin vaikutti. Ja ehkä ne sairastelut vielä taustalla, ei vaan kroppa kestä tuollaista rutistusta vielä. Vaan kun pienet kannustajat odottavat äitiä maalissa, niin ei sitä voi pettynyt olla! <3

Nyt vaan sitten keräämään taas itseluottamusta treenien kautta ja perjantaina odottelee juhannushölkkä Fiskarsissa, ihan uusi kokemus sekin. :)

Treeni-intoa ja reipasta viikkoa! :)

Kokemusta, kokemusta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti