C9, päivä 2.

Aloitin eilen Foreverin 9 päivän dieetin. Kaksi ekaa päivää on aika tiukkaa, eikä sisällä lämmintä ruokaa ollenkaan. Onneksi sattui viikon keveimmät päivät harjoituksellisesti tähän, ei tästä olisi muuten tullut mitään. Kaksi ekaa päivää syödään (juodaan) käytännössä vain Aloe Veraa Gel-juomaa ja hedelmiä/vihanneksia "sallitulta listalta". Ja juodaan vettä. Tarkoituksena "käynnistää elimistö ja mieli uudelleen".

Tsekkaa: https://www.foreverliving.fi/fit

En kyllä kuvailisi oloa kauhean energiseksi tällä hetkellä, tuntuu, että käyn varsin hitaalla (suom. pää ei toimi) ja stressaan hieman palautumistani viime viikon treeneistä. Nälkä. Sallittuja pupellan vähän väliä. Jos syöntiväli venähtää pitkäksi, mielen valtaa aatokset kielletyistä herkuista. :D Vedenjuonti on helppoa, olen tammikuusta alkaen pyrkinyt juomaan vähintään 3l päivässä. Hirvittää ajatus, että aikaisemmin en juonut joinain päivinä vettä ollenkaan!

Luulen, että tämä alku sopii enemmän sellaisille, jotka eivät liiku niin paljoa, aineenvaihdunta on jumissa tai ei toimi ja elimistö kaipaa oikeasti ravistelua. Urheilijalle hieman pelottavaa, vaikka tietääkin, että kolmantena päivänä "saa syödä". Mutta tuleepahan kokeiltua. Olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että olen hiton huono olemaan syömättä. Ajattelen liikaa ruokaa. Ehkä tämä on ihan hyvä?

Kyllä tää tästä :)

Jalan kannalta tuli hyvään saumaan 3 päivän juoksulenkittömyys. Muutamat agilityt, kuntopiiriä ja rullahiihtoa mahtuu näihin kolmeen päivään (ma-ke), ja elän toivossa, että jalka olisi entisellään torstaina.

#loma

Olipahan kiireinen viikko ennen loman (<3) alkua, en ole ehtinyt päivittää iloisia kuulumisia ensimmäisistä veteraanikisoistani: Kympiltä kultaa (30-sarjassa)!! Eka kulta, muita värejä onkin (hiihdosta tietty). Siistiä! Vaikka osallistujamäärä nyt ei päätä huimannut, mutta silti.

Jee :)

Lauantaina aloitettiin 5000m juoksulla. Lähdin ihan takki auki taas matkaan ja hyydyin aika tavalla. Jäin neljänneksi, aika 20.00,95, eli ihan tavoitteeseen eli alle 20min en päässyt. Aluksi oli kovin pettynyt aikaan, kun olin varma, että juoksisin alle 20min. Jotenkin kuvittelin, että ratajuoksu olisi paljon helpompaa. No mutta, on kai se kuitenkin kovin aikani vitosella ja ainakin on varaa parantaa.
;)

Kympin kisasta

Sunnuntaina ajattelin lähteä rauhallisesti, mutta ehkä silti lähdin liian kovaa. n. 4km roikuin 35-sarjalaisten perässä, mutta sitten alkoi painaa ja loppu olikin melkoista taistelua taas. Varmasti painoi tuo lauantain juoksukin, kun ei ole tottunut kahta kisaa peräkkäin vetämään ja helteessä vielä. Kympin aika oli 42:20 ja kultaa. :) Tuokin aika oli pettymys, kun kuitenkin maantiellä/maastossa olen juossut keväällä 41:40. Ajattelin, että lähempänä 40min olisi (haaveissa jopa alle).

Kaikkensa antaneena :D

Täytyi sitten itseä muistutella, että minähän aloitin juoksutreenit vasta maaliskuussa ja poitsukin on vasta vuoden (ja valvottaa yhä öisin ;) ), muutama kilokin olisi karistettavaa (ja lihaksia sulatettava) juoksijan kroppaan.. Ei se oikeasti niin huonosti ole! Vaan saa olla itsestään ylpeä. :)

Sen verran olin väsy kisarupeaman jälkeen, etten heti uskaltanut aloittaa C9-dieettiä. Sitten en vaan ole ehtinyt. Ja huomenna on tytön 3v. synttärit. ;) Niiden jälkeen yritän!

ps. Vasemman jalan penikka rupesi kipuilemaan. Erehdyin juoksemaan sunnuntaina pitkiksen ilman kompressioita, hemmetti. Tuli ihan puskista, ei mulla pitänyt olla mitään jalkavaivoja! En tykkää. Seurailen tilannetta.

Aamukahelina radalla

Radal eka!

Tänään oli ohjelmassa virittelyä viikonlopun ratakisoihin, eli radalla vedot 10*200m/palautus 200m hölkäten. Vedot silleen rennosti, mutta reippaasti. Jännää, en muista koska olisin radalla treenannut viimeksi. Nyt kesällä ehdin tekemään treenit ennen töihin menoa mieheni isyysloman vuoksi, joten lähes kaikki treenit pyrin aamuisin tekemään. Aamutreenit sopivat minulle, töiden jälkeen tossut tuntuvat tosi tahmeilta ja lähteminen on vaikeaa. Nyt olen tehnyt niin, että syön päivällisen (hiilaripitoisen) vasta 21-22 aikaan ja sillä jaksan aamun treenin. Eli herään viiden jälkeen ja suoraan lenkille. Vettä juon hiukan. Tällä kaavalla olen tosiaan tehnyt arkiaamuisin tehotreenejäkin. Kylähullun maine voi olla tullut kylkiäisenä.. ;)

Nyt kun tein treenin radalla, heräsin 5:25, ruokin koirat ja lenkitin, hyppäsin autoon (automatkalla boosteriksi puolikas kaloriton Battery) ja ajelin Nummelaan työpaikan pihalle. Urheilukenttä on siinä ihan vieressä. Kipitin sinne, vedin treenin, palautusjuoma naamaan ja kävin duunissa suihkussa, hyvissä ajoin ennen 8 olin jo valmis.

Testissä ihka uudet Sauconyn kisakengät ja iiiiikivanhat piikkarit (uskollisesti olen niitä säilyttänyt, vaikka en uskonut koskaan enää radalla juoksevani).

No mutta, treeniin. Aloitin kevyesti, eka veto 44 sek, siitä kiihtyen niin, että vika meni jo 37 sekuntiin. Suht helposti. Toki nuo palautus kakkoset olivat lopussa vähän hitaampia jo. Juoksin puolet uusilla Sauconeilla ja puolet ikivanhoilla piikkareilla. Ensi fiilis noista Sauconeista oli niin hyvä, että melkein tuli tippa linssiin. :D Luulen, että nyt tiedän mitä tarkoitetaan nopealla kengällä! Se todella tuntui siltä. Ja edelleen tuntui, että istuu minulle täydellisesti! Ainoa miinus radalla oli, että märässä kohdassa ei saanut niin hyvää pitoa kuin piikkareilla. Mutta ajallisesti piikkareista ei kyllä saanut varsinaisesti etua. Lisäksi vähän mietin, onko tuommoiset vanhat ja kuluneet menopelit pitkälle matkalle hyvät - valkun mielestä ei.

Superhyvä fiilis treenin jälkeen!

Olipas hauskaa! Tätä treeniä voi suositella kaikille piristysruiskeeksi ohjelmaan ja sitä ei tietenkään ole pakko radalla tehdä, mutta radalla juoksu on mukavaa vaihtelua myös. Kuntoilija voi aloittaa vaikka 5*200m vedoista ja lisätä pikkuhiljaa määrää. Vedot tulisi vetää rennosti kovaa ja mieluiten niin, että viimeinen on se nopein. Ennen ja jälkeen vetojen tulee muistaa hyvät verryttelyt! :)

Treeni-intoa ja nauttikaa auringosta! :)

Uusia juhannusperinteitä

Perjantaina eli juhannusaattona oli siis ohjelmassa Fiskars Village Run (ent. Degersjö-juoksu) ja siellä 7,8km matka. Sää oli just sopiva (kerrankin), n. +15 (ehkä?) ja kosteaa sateen jäljiltä. Valkku oli varoitellut, että reitti on sitten aika mäkinen ja rankkaa. Kävin verkkaamassa reittiä ekan kilsan, ja totesin, että hän taitaa olla oikeassa.. Onneksi tuli tsekattua ekat nousut etukäteen, niin älysin passailla hieman alussa.

Dataa kisasta :)

Mäkiä reitillä siis riitti, oli loivaa pitkää, jyrkkää pitkää ja lyhyttä. Ihan muutama tasainen pätkä vain. Harmillisesti juoksin oikeastaan (taas!) yksin 2 kilometristä eteenpäin. Reitti kun oli minulle tuntematon ja kovin mutkainen, jouduin myös olemaan tarkkana, etten eksy. Muutaman kerran jo ehdinkin miettiä, olenko reitillä..

Lähtötunnelmia

Yksinäinen juoksija ;)

Loppuaika siis 33:29/@4:17 ja jäi ihan hyvä fiilis, ei tullut katkeamista ja juoksu oli suht hallussa. Toki noilla mäkiosuuksilla vauhti pääsi tippumaan, mutta tasaisilla meno oli ihan jees. Kirittäjän kanssa olisi tosiaan ollut kivempaa. Muutama 15 km juokseva nainen meni edellä, mutta lähtivät paukusta sen verran kovaa, etten uskaltanut perään (Forssan kyykkääminen painoi mielessä). Naisia (YL) juoksi 7,8km matkan 32 kpl ja olin 1.! :) Palkinnoksi sain Fiskarsin kirves-setin ja vaihdoin sen isäni kanssa "päikseen" eli hän osti kisapaikalta minulle Sauconyn kisalenkkarit ja vastineeksi sai siis palkintoni. Ei huono diili ollenkaan. ;)

Toisena vaihtoehtona mulla oli New Balancen 1600, Juoksija-lehden testivoittajat, mutta ne ei kyllä mun jalkaan istuneet läheskään näiden veroisesti (vaikka mulla onkin kisakenkänä NB:t). Ne olivat ehkä enemmän piikkarimaiset ja kovemmat ja lesti kapeampi. Nämä Sauconyt tuntuivat pehmeämmiltä ja istuvat kuin sukka. :)

Nää pitäisi nyt ehtiä sisäänajaa ennen ensi vkl:n ratakisoja. :)

Kaikenkaikkiaan tosi mukava tapahtuma ja hieno, joskin rankka reitti. Reitti olisi kyllä voinut olla hieman paremmin merkitty, moni vanhempi juoksija siellä harhaili ihmeissään.

Nyt on palautuminen jo hyvässä vauhdissa, eilen availin jalkoja viiden startin verran Liedossa agikisoissa ja tänään oli ohjelmassa kevyt 20km (1:53/@5:35). Alkuviikosta sitten pienet virittelyt kohti viikonlopun ratajuoksuja! Siellä onkin kylmää kyytiä tiedossa, 5000m ja 10 000m siis matkoina. Ekat ikinä radalla! :D

Kurkistus viikon päästä alkavaan projektiin: C9-ohjelmaa olisi tarkoitus testata ja raportoida siitä täällä! Kroppa tosiaan onkin pienen hienosäädön tarpeessa. Nyt olen aloitellut totuttamalla kehoa tuohon Aloe Vera-juomaan, hyvin tuntuu toimivan. Testissä olevista ihonhoitotuotteista suosikiksi on noussut heat-hierontageeli. Sitä on ihana levittää rasittuneille jaloille - ensin tulee viilentävä vaikutus ja sitten lämmittävä. Toimii hyvin lihasten palautumiseen! :)

Ristus mikä reissu!

Ei se nyt sitten mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Pikkuisen liian takki auki tuli lähdettyä ja se kostautui.
Lauantaina oli kesän toistaiseksi lämpimin päivä, reilusti yli 20 astetta ja hyvin paahtoi. Olen tehnyt lähes kaikki lenkit aamuisin, alle +10 asteessa, joten kroppa ei ollut millään lailla tottunut tuommoiseen lämpötilaan. Yleensä kyllä kestän äärilämpötiloja hyvin, enkä siten osannut arvioida lämpötilan vaikutusta.
Lähtö oli klo 16, päivällä sain ajan kulumaan lasten kanssa ja agilityn sm-kisoja nettistreamista seuraten. Lapset menivät jo etukäteen mummilaan, joten ehdin lenkittää koirat hyvin ja ottaa jokaisen kanssa pihalla pienen agilitytreenin - tämänkin olisi jälkeenpäin ajateltuna voinut jättää väliin.. ;)

Söin n. 4h ennen starttia ja ehkä olisi voinut syödä hieman aikaisemminkin. Mitään tankkausta en tehnyt edellisenä päivänä, ihan normaalit syömiset. Ehkä urheilujuomaa olisi voinut kyllä edellisenä päivänä nauttia.

No, fiilis ennen lähtöä oli hyvä. Jalat tuntuivat olevan iskussa, mieli hyvä ja odottava. Pääsin aika eteen lähtökarsinassa, joten ei tarvinnut edes rynniä. Juoksu lähtikin tosi helposti liikkeelle, oli vaikea saada vauhti niin, ettei se olisi alle 4min/km. Kilsan jälkeen se oli siinä 4.05-4.10 välillä, koutsi oli ohjeistanut lähtemään 4.10 vauhtia. Oisko ollut ekan juomapaikan kohdalla, reilussa 4km, kun otin muutaman hitaamman askeleen juodessani, ja sen jälkeen en saanutkaan kilsavauhdista kiinni, vaan se putosi 4.20 paikkeille. Sitten kohta lähestyi 4.30.. Nyt alkoi epätoivo hiipiä mieleen ja askel kävi yhä raskaammaksi, janotti koko ajan. Juoksu hajosi ja meni raahautumiseksi. Mäet tuntuivat loputtomilta. Reittiä oli kehuttu nopeaksi ja helpoksi, mutta ihan siltä se ei tuntunut. Päätin sinnitellä puoliväliin. Siellä tulikin hetkellinen piristyminen, kun sai kääntyä takaisin kohti Forssaa ja sain hetkeksi vauhdin sinne pikkuisen yli 4. Se ei kauaa kestänyt, ja 11-15 väli tulikin tosi hitaasti, 4.45-4.55 vauhtia. Tässä vaiheessa olin kuitenkin unohtanut keskeyttämisajatukset, koska ajattelin pääseväni maaliin itse nopeammin. Rupesin laskemaan loppuaikaani, että vaikka menisi vauhti 5min/km, aika on alle 1.40 ja se piristi hieman. Sain vauhdin lopussa nostettua 4.30-4.40 tienoille ja roikuin muutaman tytön perässä maaliin, toisen ohitinkin loppusuoralla. Loppuaika oli 1.36.07, eli sellainen 10min jäin toiveajasta. Yllätys oli suuri, kun kuulutettiin, että olin yleisen sarjan 4. ja pääsin palkinnoille.

Urakka ohi

N YL sij. 4.

Pettymys se tietysti aluksi oli, mutta sen ehti moneen kertaan pureksia matkan varrella. Ja fiilisurheilija(/kuntoilija) kun olen, niin en saanut sitä kasettia enää kasaan, vaan se loppu meni hölkkäilyksi kuitenkin. Tosin kuumuuden vaikutuksen tajusin vasta jälkeenpäin, kun lueskelin muiden tarinoita, melkein kaikilla meni hieman alakanttiin. Aluksi ajattelin, että tulos oli surkea vaan huonon kunnon takia, mutta ilmeisesti tuo lämpötila kuitenkin vaikutti. Ja ehkä ne sairastelut vielä taustalla, ei vaan kroppa kestä tuollaista rutistusta vielä. Vaan kun pienet kannustajat odottavat äitiä maalissa, niin ei sitä voi pettynyt olla! <3

Nyt vaan sitten keräämään taas itseluottamusta treenien kautta ja perjantaina odottelee juhannushölkkä Fiskarsissa, ihan uusi kokemus sekin. :)

Treeni-intoa ja reipasta viikkoa! :)

Kokemusta, kokemusta ;)

Jännitystä ilmassa

Ompas ollut raskaat melkein kolme viikkoa.. Olen lähes joka päivä muistanut jännittää, pysynkö terveenä vai tulenko kipeäksi. Aamun ensimmäiset nielaisut ovat ne ratkaisevimmat, samoin lenkin jälkeiset. Oikeasti, rupesi eilen naurattamaan, että tosiaan viimeiset 3 viikkoa olen tarkkaillut hysteerisesti olotilaani (ja sitä ennen tietysti ne sairasviikot) - järkevää? Ei! Sen vuoksi en kai ole uskaltanut kirjoitellakaan. Jos vaikka.. ;)

Treenit on sujuneet hyvin, pikku hiljaa olen pääsemässä kuntoon, missä olin ennen sairastumista. Kevyet lenkit on sujuneet heti, mutta hapenoton ja kovempien vetojen kanssa on mennyt kauemmin. Ainoa tosi huono veto on oikeastaan ollut viime sunnuntain kyläkisa, 9,2km. Lähdin ylivauhtia ja hyydyin, pisti, tuuli.. Kevään/kesän huonoin km-vauhti, 4:15 loppujen lopuksi. Rankka reitti tämäkin, mutta silti. Ei kovin hyvä kenraali Forssan suvi-iltaan.

 Onneksi kuitenkin tiistain vauhtileikittelyssä vire oli taas kohdallaan ja juoksu suht vaivatonta ja palautuminen toimi myös, joten hieman toivoa tuli 1,30 alitukseen huomenna. Pitää vaan saada se alkuvauhti pidettyä, ettei missään nimessä mene alle 4min/km.

Tässä näitä mun luonnostelmia, ehkä yritän tuota 4:10 vauhtia. Oon mä 4:05 vauhdinkin laskenut, se tietäsi jo enkkaa. Let´s see! :) Kiva päästä juoksemaan. Eli siis huomenna Forssassa eka puolikas tälle vuodelle. Edellinen siis silloin 2013. :)

ps. Tarkistin ennätyksen. 1.26.15! ÄÄK! 12 vuotta sitten! Oikeesti. Luulin, että se ois ollut lähempänä 1.27. No, syksyllä sitten sen kimppuun. :)

Tulokset HCR 2003

Hitaita päiviä

Jokohan sitä alkaisi vähän näkyä valoa tunnelin päässä..

Tuolloin 2 viikkoa sitten viimeisen kirjoituksen jälkeen olo muuttuikin todella flunssaiseksi. Viime viikolla tunsin itseni terveeksi (no, ainakin ehkä terveemmäksi) ja kävin ke ja pe kevyet lenkit, torstaina oli agilitykisat. Kova oli hinku juoksemaan, olisihan HCR ollut lauantaina. Perjantai aamuna olin lenkin jälkeen vielä täysin lähdössä juoksemaan sinne, mutta työpäivän aikana vointi suorastaan romahti, oli pakko lähteä Mehiläiseen kesken päivän. Poskiontelontulehdus siellä edelleen, astetta kovempi ab-kuuri ja kortisonia matkaan. Ei tarvinnut miettiä, juokseeko vai ei. Sen jälkeen olenkin ollut levossa (no toki koirien ulkoilutukset ja tuommoiset olen hoitanut), ja tuskallisen hitaasti on vointi kohentunut. Nenäkannu on tullut hyvin tutuksi. Tänä aamuna uskaltauduin kevyelle hölkälle ja ei ainakaan vielä ole vointi huonontunut. Taas ne sormet ja varpaat ristiin.. ;)

Vaan kylläpä sitä tuntee itsensä tyhmäksi. Jos ei ole tähän ikään ja kokemukseen mennessä oppinut, ettei sairaana saa treenata! Ehkä se on hämännyt, että juoksu on noilla "kokeilulenkeillä" tuntunut suht koht normaalilta, eikä kovinkaan tukkoiselta. Mutta silti. Ehkä tästä voi joku ottaa opiksi, että jos joutuu osallistumistaan johonkin tapahtumaan arpomaan, tai miettimään ennen treeniä, pystyykö.. EI KANNATA. Mieluummin 1-2 päivää lepoa ja back on track, kuin kolmatta viikkoa telakalla.. No, jospa nyt olisi oppinut? Ehkä? :)

Palataan asiaan! :)

Tyhmyydestä sakotetaan

No, niin siinä sitten kävi, että paluu sm-karkeloihin epäonnistui, eli mun riville tulee lukemaan DNS.

Kävin tiistaina hakemassa ab-kuurin, diagnoosina poskiontelontulehdus. Lepäsin, eilen tunsin oloni hyväksi ja lähdin kokeilemaan lenkkeilyä. Juoksu kulki, sykkeet olivat normaalit ym. Tänä aamuna heräsin sitten taas kurkkukipuun. Eli kaikki ei vaan ole kunnossa, pakko levätä enemmän. Jätän siis vetskumaastot väliin, vaikka kovasti tekisi mieli juosta ja varmaan jonkinlaisen suorituksen pystyisin nytkin tekemään. Mutta haluan parantua kunnolla ja päästä juoksemaan HCR:n ensi viikolla. Toki pakko unohtaa haaveet hyvästä ajasta, mutta kunhan nyt pääsisi läpi.

No, tuleehan näitä kisoja, mutta harmittaa tällä hetkellä paljon, into juosta olisi ollut kova. :/

Väriä ankeuteen toi KPK24/7-tiimipaita :)

Simaa ja hölkkää

Pre-race ;)

Varsinainen pohdintojen viikko. Ensin pohdin, osallistunko vappupäivänä (tänään) Nummelassa Simahölkkään, vai aluemaastojuoksuihin Lohjalla lauantaina (huomenna). Tähän pohdintaan kului puoli viikkoa. :D No, ajattelin kuitenkin, että tarvitsen vielä yhden kyläkisan alle, joten päädyin hölkkään. Lisäksi vilkaisin maastojen nimekästä osallistujalistaa.. ;) Seuraava pohdinnan aihe oli sitten se, voinko juosta simahölkässä, kun olo on ollut hieman tukkoinen viime päivinä (tosin kovis treeni tiistaina kulki). Siis sellainen tullako kipeäksi vai ei - olo. Just se, mistä jaksan aina saarnata valmennettaville ym., ettei silloin saa lähteä urheilemaan. Aamulla herätessä ajattelin että en lähde, mutta aamulenkillä olo kuitenkin parani ja päätin lähteä kokeilemaan.

Paikan päällä selvisi, että kierrettävä reitti on 2 * (hiihto)kisavitonen, eli helpolla ei tulisi maaston suhteen pääsemään. Ekat pari kilsaa jalat tuntuivat melko tukkoisilta, enkä pystynyt alussa normaalisti revittelemään. Juoksu lähti kuitenkin sujumaan ekan jyrkän mäen jälkeen ja jaksoin tasaisesti maaliin asti, jopa hieman kiristäen. Nyt ei tullut sitä vaikeaa vaihetta lainkaan, kuten viime viikolla. Yksinjuoksu oli tämäkin, mutta yksi selkä sentään oli n. 50-100m päässä, mikä vähän tsemppasi. Loppuaika melko sama kuin Averiassa, 41:44 (sija 1.), mutta tuntemus parempi. Ja ehkä tämä oli vielä hitusen raskaampi lenkki.

Lähtö

Puoliväli. Onko molemmat jalat peräti ilmassa? ;)

Nyt sitten vaan fingers cross, ettei orastava flunssa mene pahemmaksi.

Nimittäin laitoin ilmon menemään Imatralle vetskujen (nyk. aikuisurheiluliiton) sm-maastoihin. Iik! Kokemusta hakemaan! :)

Reipasta vappuviikonlopun jatkoa! :)

Treeniviikko 17

Mitäs sitä tulikaan tehtyä?

Ma kevyt 7km (koirajuoksu) + kotijumppa

Ti kevyt 7km
    Agility (yhden koiran treeni)

Ke verr+3*1km kovaa+verr. Yht.12km

To ap. Agility (3 koiraa)
     Ip. Kevyt 10,6 km /5:35 km-vauhti

Pe Agility (1 koira) + kevyt 3km

La Kisa 10k + verkat, yht. 13km

Su kevyt 20,2km / 5:45

Yht= 72,8km

Ei mitään hajua, onko tuo km-määrä paljon vai vähän vai siltä väliltä, mutta tällä viikolla näyttäisi tulevan pikkuisen enemmän.. ;)

Pirteää viikkoa! :)

Averian kymppi

Näillä meinasin lähteä, mutta onneksi vaihdoin lyhythihaiseen just ennen lähtöä. :)

Kyllähän se aika sitten parani.. Hieman! :D Eli kymppi Averian ympäri taittui aikaan 41:47, keskivauhdilla 4:12min/km. Juoksin yksin koko lenkin, eli siihen nähden ihan hyvä suoritus. Maalissa tuntui, että varaa olisi ollut parempaankin. Ja siis, reitti ei ole ihan helpoimmasta päästä. Toki ylämäen jälkeen tulee aina alamäki, mutta kuitenkin.

Ekat 5km oli jopa helppoa. Piti jopa himmailla ajoittain. 5-7km:ssa tuli jonkinlainen vaikea vaihe ja vauhti putosi 4:30 paikkeille, mutta metsätieosuuden jälkeen meno taas parani. Mutta ehkä sellainen vähän "sippaamista varova" kova treenilenkki siitä tuli. Jalat menisi, mutta pää ei vielä kestä. Sisäinen marisija väittää, että et sää jaksa. Mutta kyllä mä sen vielä taltutan. Vaan olipa hieno tunne tuon ekan vitosen aikana, kun tuntui, että itse hallitsee juoksua, eikä se ole vaan sellaista eloonjäämistaistelua mitä se on aikaisemmin kisoissa ollut. Mahtava fiilis! Siksi juoksen! :)

Niin joo, ja naisten sarjan voitto. Kovin montaa naista ei ollut kyllä viivalle uskaltautunut.

Kerttu ojentaa maalissa äidille kukan. <3

(Iki)Vanhat piikkarit putosivat syliin kaappeja siivotessa. Joku merkki? Kesäkuun lopussa olisi kuulemma vetskujen sm-ratajuoksut.. ;)

Eteenpäin

Kaverit tahtoisi mukaan, mutta aina ei pääse! :)

Tiistaina kävin mahdollisen tulevan juoksuvalkun kanssa lenkillä. Katsottiin vähän juoksutekniikkaa ja mietittiin, millaisen ohjelman mukaan voisin treenata. Ajatukset osui meillä hyvin yksiin treenin suhteen, ja mikä tärkeintä, hän uskoo minuun! Oikeasti, miten suuri boosti tulikin itseluottamukseen, kun joku uskoo vilpittömästi, että voisin vielä kehittyä juoksijana. Ja siis niinkuin PALJON. Eli ohjelmat testiin ja katsotaan, mitä tästä tulee. Olen aika innoissani. :) Mietintään tuli myös monta uutta juoksutapahtumaa, esimerkiksi vetskujen sm-maastot Imatralla. Kehtaisikohan?

Niin ja se juoksutekniikka ei ollutkaan niin huono, kun oletin. Itseasiassa siihen ei nyt lähdetään mitään muutoksia tekemään, vaan loikka ja kimmoisuustreenillä pyritään sitä luontaisesti parantamaan.

Eilen kävin tekemässä valmistavan treenin Averian kymppiä (lauantaina) varten, ja hyvä fiilis siivitti mut aika hyvään vauhtiin. 3*1km n.4min palautuksella 3:37, 3:34, 3:35. Ok, maasto oli helppo ja myötätuultakin saattoi olla, mutta hyvin se rullasi. Kiva lähteä kympille, kunhan saisi nyt sen alun pidettyä järkevänä. Edellinen aikani on vuodelta 2013 46:50, sitä lähdetään parantamaan.

Tahmeat tassut

Tänään oli ohjelmassa Fitfarmin Run-valmennuksen tasotesti, eli verkan jälkeen 20 min "kisavauhtia" aka täysiä. Olin miettinyt,  että 5km voisi olla realistinen tavoite, vaikka kovin pitkää tasaista pätkää on tästä meidän läheltä vaikea löytää. Eli muutama mäki tulisi hieman vauhtia verottamaan.
Verkassa juoksu kulki helposti, mutta vauhdikkaammassa juoksussa sai pinnistellä vauhtia ylläpitääkseen. Ekan kerran tänä keväänä tämmöinen tahmeampi fiilis ja heti tietysti sisäinen puhekin muuttui negatiiviseksi ja itseä ruoskivaksi. Tätä täytyy harjoitella. Miten kääntää tuo negatiivinen sisäinen puhe positiiviseksi, kannustavaksi? Nyt murehdin juostessani vain raskaita jalkoja ja kireitä takareisiä.
Tästä huolimatta onnistuin tekemään nousujohteisen suorituksen ja lopussa puristamaan km-vauhdin alle 4 min/km. Tulokseksi tuli 4,86km, eli ei se siitä tavoitteesta niin pahasti jäänyt.
Juoksu vaan on tuntunut läpi kevään niin hyvältä, että ilmeisesti tämä tahmeus oli flowhun tottuneelle mielelle liikaa. :)  Ihan kuin treenit nyt voisivat jatkuvasti olla pelkkää ruusuilla tanssimista, pitäisi kai mun sentään se tietää. :D Kaipa sitä vaan on niin innoissaan tästä "uudesta elämästä", että meinaa unohtaa perusasiat.
Viikonloppuna olisi tarkoitus "palautella" jalkoja agilitykisoissa, jospa se keveys sieltä taas ensi viikolla löytyisi.

Miten tässä taas näin kävi?

..Urheilu taisi viedä taas mennessään. Juoksu. Mikä ihana tekosyy.

Poitsun syntymän jälkeen oli jotenkin työlästä aloittaa treenit. Päädyin käymään tiuhaan salilla ja haaveilin isoista lihaksista ja timmistä kropasta. Talvi lähestyi, voisihan sitä hiihtoa kokeilla. Varsinainen talvi jäi kuitenkin tyngäksi ja 1,5 kilometrin ladun kiertäminen ei kovin usein motivoinut. Takaisin salille. Siellä tuloksia tuli, mutta enhän minä voi mitään tosissani tehdä ilman kilpailua. Ja siinä lajissa en voi kisata, se on selvä. Kevättalvella aloittelin varovasti juoksua. Eräänä aurinkoisena päivänä lähdin juoksuvaunujen kanssa lenkille ja epähuomiossa juoksin 16 kilometrin lenkin. Se oli siistiä, minä jaksoin, tätä lisää! Siitä se ajatus sitten lähti. Vauhti parani lenkki lenkiltä, samoin fiilis. Hölkkä muuttui juoksuksi, mitä ihmettä? Enhän mä ole oikein koskaan ollut mikään juoksija.

Viime sunnuntaina osallistuin ekaan juoksutapahtumaan sitten HCR:n 2013. 7km Nummelanharjun hölkkä. Lähdin tietysti liian kovaa, koska juoksu tuntui -tietenkin- niin helpolta. Kohta ei tuntunut, mutta sinnittelin maaliin ajassa 26:57 (matka oli siis virallisesti 6,56km) . Olin ensimmäinen nainen maalissa, aika huippua. Kroppa ei tosiaan vielä noita liian kovia alkuja siedä, mutta silti olen tyytyväinen. Juoksu tuntui 5km kauhealta, mutta aika oli suunnilleen se, mihin ajattelin tässä kohtaa ja noilla muutamalla tehotreenillä pystyväni.

Ennen (vähänkö muuten jännitti)

Jälkeen!

Kevään tavoite, HCR tulee pian, mutta kyllä minä yritän sen 1.30 alittaa. Sen jälkeen mietitään sitten lisää tavoitteita.

Täällä blogissa voi siis seurata reilun 3-kymppisen kilpakuntoilijan  ja 2 pienen lapsen äidin treenejä ja juoksukisoja/tapahtumia. Tuo blogin nimi viittaa suosikkisanontaani; kun lähden viivalle, lähden ennakkoluulottomasti "takki ja tukka auki", sillä asenteella, että kaikki on mahdollista.

Tervetuloa mukaan!